lauantai 22. joulukuuta 2012


        22.12.2012 Oikein rauhallista joulua kaikille -niin ihmisille kuin eläimillekin!!!!
 Palailen lähipäivinä tänne kirjoittelemaan tuoreimpia kuulumisia, nyt jään muistelemaan aamuista koululaisten joulujuhlaa upeassa Pyhän Laurin kirkossa....se oli todella kaunis ja tunnelmallinen tilaisuus,ja herkisti mielen...jouluevankeliumi lasten esittämänä ja kirkkaat äänet laulamassa Maa on niin kaunis..lasten silmistä näki odottavan tunnelman - jouluaatto melkein jo käsin kosketeltavissa....
..ja rauhaa päälle maan - sitä todella toivoisin minäkin.
Palataan taas, voikaa hyvin!!!







keskiviikko 24. lokakuuta 2012

" Antaa hyvän kiertää - pyöräillen kohti parempaa huomista "










" Antaa hyvän kiertää - pyöräillen kohti parempaa huomista " - sivut löytyvät myös facebookista tämän linkin kohdalta:

http://www.facebook.com/AntaaHyvanKiertaaPyoraillenKohtiParempaaHuomista

Polkupyörä - kulkuneuvo
pyöräily - tapa liikkua paikasta A paikkaan B

Pyöräily on ekonominen tapa liikkua, ja aivan ehdottomasti ekologinen, kyllä ympäristö kiittää heitä,jotka näin kulkevat.
Pyöräily on loistava tapa pysyä kunnossa, matka etenee ja maisemat vaihtuvat sopivaan tahtiin.
Pyöräilyä voi harrastaa yksin ( kuten mie ), tai yhdessä - se sopii kaikille tenavista seniori-ikäisiin.
Pyöräilyä voi harrastaa ympäri vuoden - jopa Suomessa, ja talvipyöräilyn otan minäkin nyt mukaan ensimmäistä kertaa elämäni aikana - ja siitä tuleekin jännää:)))

   Pyöräilyyn voi yhdistää lukuisia eri harrastuksia: telttailun, valokuvauksen, marjastuksen, matkailun niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, ruokakulttuureihin tutustuminen ym ym ym......

   Matka etenee sopivan joutuisasti,että ehtii päivässäkin yllättävän pitkälle halutessaan.Kuitenkin se vauhti on sopivan rauhallista, että pystyy paremmin nauttimaan ympäröivästä luonnosta: ojien varsien kukissa kirmailevista perhosista, laulavista linnuista, pellolla loikkivasta jäniksestä, laiduntavista hevosista jne jne...

  Pyörällä pääsee oikeastaan ihan minne vaan,mihin haluaa,ns. off the beaten path, eli pois niiltä yleisiltä vilkkailta teiltä ja seikkailemaan sinne,missä elämä maistuu makeilta mansikoilta, ja missä ilma on raikas hengittää....Ja tietähän riittää polkea - ihan kuskin kunnon ja halujen mukaan.
   On ihana pysähtyä välillä pitämään taukoa johonkin puun juurelle...kaivaa kassista termari ja juoda kahvit ja syödä eväsleivät - jatkaa sitten taas matkaa......

  Pyöräily on muutakin kuin se alla oleva kulkuneuvo ja tapa liikkua, se voi olla intohimo ja elämäntapa - siihen voi jäädä pahastikin koukkuun, mutta se on aika hyvä riippuvaisuus:)

  Minun Nishiki city hybrid 351 on hankittu v. 2006, ja sitä on huollettu ja tuunattu suurella sydämellä,ja se kulkee kuin ferrari, se on unelma kumppani niin kauppareissuille kuin pidemmillekin retkille....se on sukkela kuin salama asfalttisella maantiellä,ja sitkeä pikku työjuhta kuoppaisemmassakin maastossa.
Parin viikon päästä se pääsee taas kunnon talvihuoltoon, ja nyt se saa todellakin allensa aivan upouudet nastarenkaat ja jarrupalat, joten seikkailumme voivat jatkua talvellakin - kunhan ensin opettelee pystyssä pysymään:)))

  Tässä blogissani tulen jatkossakin kirjoittelemaan tuntojani kaiken maailman asioista,mutta yhtä lailla se tulee toimimaan myös tuon pyöräilyharrastukseni ja siihen liittyvien juttujen kerrontapaikkana.....kuten myös ylläoleva facebook linkkikin.....

  Ideoita minulla riittää niin talven kuin tulevan kevään ja kesänkin varrelle....ensi kesänä on ainakin Utön saari uusi kohde,jonne matkustan punaisen paholaiseni kanssa....loppukesästä on aikomus lähteä myös ulkomaille,kohteena joko Viro tai Gotlanti......mutta sinne on vielä pitkä aika.....oikealla pukeutumisella ja oikealla asenteella voi saada paljon irti myös loppusyksystä ja talvesta - ja sitähän meidän maassa riittää....jotren jos jäis jo nyt kevättä odottelemaan, siitä tulisi piiiiitkä odotus - ja tunnetusti, kärsivällisyys ei kuulu minun hyveisiini:)))

   Palataan taas linjoille paremmalla aikaa....antaa pyörien pyöriä ja hyvän kiertää...:))

perjantai 19. lokakuuta 2012

Suojelusenkelilleni


Kylmä ja tyly syystuuli imeytyy väkisin luihin ja ytimiin – vedän takkia tiukemmin kiinni ja hytisen hieman kun kävelen pitkin järven rantaa.
Puut ovat jo niin alastoman näköisiä, muutama yksinäinen ruskan värittämä lehti pitää tiukasti oksasta kiinni välttääkseen putoamasta tyhjyyteen.



    Katselen taivaalle ja yritän hakea sieltä äärettömyydestä jonkun kiintopisteen, johon kohdistaa katseeni ja ajatukseni.
Tunnen itseni pieneksi ja hauraaksi – yksinäiseksi.

Kuin huomaamatta lakkaa tuulemasta, järven pinta vaimenee, kuin odottaen jotain.

Eteeni leijailee tuo kaunis oranssi puunlehti – hiljaa, kevyesti laskeutuu järven pintaan jääden siihen kellumaan.

   Tunnen pehmeän kosketuksen poskellani – aistin sen.
Minun suojelusenkelini on läsnä – vaistoan sen jokaisella solullani.
Se puhuu minulle, lohduttaa minua.
Sillä on lempeä kosketus, heleä nauru ja voimakas läsnäolo.


    Rakas äiti – et voi aavistaakaan miten paljon sinua kaipaan.
Huomaan puhuvani sinulle päivittäin, kysyväni neuvoa kun olen eksyksissä.
Huomaan lähettäväni sinulle postikortteja, kun olen retkilläni – mihin osoitteeseen??? Pilvi numero 4 vasemmalta, se kaunis pumpulin pehmeä sydämenmuotoinen pilvi....
Huomaan kääntäväni radiota pienemmälle kun Kirka laulaa, sinä et tykännyt KirkastaJ
Näen usein sinut kaupungilla pyöräsi kanssa- kauppahallissa juttelemassa ystäviesi kanssa ja raikas naurusi kimpoilee kauppahallin seiniltä kuin nuotit...

  Sie äiti jouduit monta kertaa koville, ja nyt suojelusenkelinäkin saat vieläkin kiiruhtaa vuokseni ihan liikaa.

    Mutta minä tiedän sen,ettet haluaisi minun muuttuvan tippaakaan, vaan haluat minun olevan aina urhoollisesti oma itseni ja jatkamaan rohkeasti kulkua omia polkujani pitkin.

     Ja niin minä teenkin – kiitos äiti, kun jaksar valaa minuun uskoa ja annat voimia – kiitos tästäkin hetkestä kanssasi.
 Nähdään taas pian!
 T: tytönhupakkosi

Ps. Ensi kerralla mie ostan ne kahvipullat...eikä väitetä vastaan....
Pps. Toivottavasti sinulla on nyt lattiamatto ilman hapsuja




Makuja läheltä ja kaukaa - Suomalaisen ruoantuotannon puolesta













Aina kun mä maitoo juon, mä  muistan sut ja hetken tuon, sulle sanoin näkemiin,lähden maalta kaupunkiin ”.

Kaikki muistavat varmaan tämän klassisen Valion maitomainoksen, minulle se on ainakin jäänyt päähän loppuelämäkseni.
Vaikka olenkin kaupunkilainen, kävin maatalousalan koulutuksen nuorena ja tein töitäkin lypsykarjatiloilla. Minulla on myös ystäviä,jotka ahkeroivat joka päivä uutterasti omilla maatiloillaan tuottaakseen meille kaikille laadukasta ja puhdasta kotimaista ruokaa.
Tätä kirjoittaessani minulla on nytkin lasissa tuo juomista jaloin ja parhain: raikas suomalainen kylmä maito, ja kyytipoikana herkullista ruisleipää – sekin kotoisin omilta viljapelloiltamme.

 Kuinka kauan tämä oman maan tuotannoilla herkuttelu voi jatkua? Siitä olen huolissani, aidosti ja vilpittömästi huolissani.
Levottomana katselen ja luen uutisista, kuinka ahtaalle meidän maanviljelijämme laitetaan, ja kuinka koko ajan tiloja ympäri kauniin kotimaamme lakkautetaan – lappu luukulle,pönkät oviin..ja taas on jossain yksinäisiä autioita tiloja, jotka vielä hetki sitten sykkivät elämää ja tuottivat kaikille hyviä raaka.aineita jokaisen ruokapöytään.

Ulkomailta tuodaan halvalla yhtä sun toista, mutta laatu on aina arvoitus.
Vastuu maaseutujemme tulevaisuudesta on toki enimmäkseen poliittisilla päättäjillämme, mutta mekin – jokainen yksilöllinen kuluttaja, voimme vaikuttaa omilla teoillamme ja ostopäätöksillämme, että Suomalainen ruokatuotanto jatkuisi maassamme vielä pitkään tulevaisuudessakin.

Meillä karavaanareilla on oivallinen tilaisuus tukea omaa ruokatuotantoamme, kun seikkailemme tuolla ristiin rastiin asuntoautojemme ja –vaunujemme kanssa.
Meidän ulottuvillamme on kaupunkien torien ja kauppahallien lisäksi myös lukuisat muut kiinnostavat kohteet, joista voimme ostaa todella herkullisia lähitilojen tuotteita. Tämän artikkelin oheen laitan muutaman käyntikohteen,toiv.innostutte niissä vierailemaan. Ja silloinkin, kun karavaani ei liiku, voi pikku kodin jääkaappia täyttää kotimaisella maidolla ja kasviksilla, kuin myös kotimaisella lihalla.

Lypsykarjataloutta harjoittavien tilojen määrä on puolittunut kymmenessä vuodessa, ja sama tilanne on myös sikatiloilla.











Olemme koko ajan muuttuneet urbaanimmaksi, erkaantuneet luonnosta ja maaseudusta, samoin kuin lapsemme.
Keskiverto lapsi tuntee ja tietää paremmin Borneon nenäapinasta, kuin että meillä on esimerkiksi suomessa myös omia lehmärotujamme.
Kaupungin asfalttiviidakot ovat tutumpia paikkoja nuorillemme, kuin kesälomat maaseudulla heinätöitä tehden ja lehmiä laitumilta huhuille lypsylle.












Toivoisin vilpittömästi, että tukisimme puhkikulutettujen ja meluisten huvipuistojen lisäksi, tai niiden hyvänä vaihtoehtona, kotimaista maatilamatkailua ja herkuttelisimme retkillämme sinivalkoisia makuaarteitamme.

Mari Laulumaa     

     -Maatilapuoti, Eestinkyläntie 316, Kirkkonummi(ympärivuotinen)

-         Muurlan suoramyynti, Muurlantie 23, Muurla

-         Makuliha , Kärsäkuja 6, Tammela ( ympärivuotinen, lihanjalostusta ja myymälä )

-         Armas maitokauppa, Tuomiokirkonkatu 17, Tampere ( maatiaismunia, meijerituotteita, deli ym )

-         Luomu – ja lähiruokapuoti Aito, Sepänkatu 4, Uusikaupunki

-         Benjamin maatilatori, Iitintie 6, Kausala

-         Topin maatilamyymälä, kaartotie 8, Muuruvesi

-         Snickars Fisk, Mustasaari

-         Heila lähiruokatori, Työmiehen tie 35,Heinola


( Lähde: Suomen 100 lähiruokakohteet, Karttakeskus)





torstai 4. lokakuuta 2012

" Pay it forward "

http://www.punainenristi.fi/opi-ensiapua


     Kaunis kesäinen päivä. Kaksi ystävystä ajamassa lounaalle miellyttävän hiljaisuuden vallitessa autossa.
Ystävä hiljentää liikennevaloihin niiden vaihtuessa pian vihreästä oranssiksi ja sitten punais--------->>>>
PAM!!!!!!!!!
Mieletön rysäys...kurkkaus varpaisiin,ne liikkuvat..katse ystävän suuntaan - hän on kunnossa luojan kiitos mutta katsoo vierustoveriaan kauhistuneen näköisenä....veren makua suussa ja kova kipu otsassa....
..minua katsomaan ryntää paikalle saapunut lähihoitaja ja takana ajanut rekkakuski, joka ajoi peräämme....

 Edellämainittu tilanne on tosi tarina viime heinäkuulta, jolloin jouduin kolariin ystäväni kanssa. Meidän peräämme ajoi täyslastissa ollut perävaunullinen rekka, joka viskaisi automme lähes 15 metriä eteenpäin suoraan päin punaisia risteyksen läpi. Meillä oli onnea ja suojelusenkelit matkassamme - auto meni kyllä lunastukseen,ystävälleni tuli ruhjeita turvavyöstä. Minäkin selvisin melko vähin vammoin, mutta henkisesti paljon kovemmin kolhuin.
Iskin törmäyksen voimasta kasvoni kojelautaan,ja silmälasini sanka aiheutti syvän kalloon asti menneen haavan otsaani,sekä aivotärähdyksen.

Paikalla ollut lähihoitaja toimi esimerkillisesti, ja vaikka minulla oli huono olo ja pelotti,hän oli siinä tukena siihen asti,kunnes ensihoitajat saapuivat ja veivät minut paikattavaksi - kotiuduin jo samana iltana myöhään.

  Miksi tähän nyt sitten palasin?? Koska oma muistoni tästä pelottavasta onnettomuudesta toimii loistavana aasinsiltana siihen, mistä nyt jatkan.

     Olin tällä viikolla maanantaina ja tiistaina Helsingissä päivittämässä ensiaputaitoni SPR:n EA 1 kurssilla, edellisestä kerrasta olikin kulunut jo liian kauan ja kortti oli vanhentunut. Tämä kurssi oli todella hyvä ja hyödyllinen,ja jätti paljon ajattelemisen aihetta - sekä halun suorittaa jatkokurssin eli EA2n mahdollisimman pian.
 Siinä samalla kun harjoittelin painallus-ja puhalluselvytystä mielessäni kävi ne lukuisat liikenneonnettomuudet,joista viime viikkoina on joutunut lehdistä lukemaan..jokainen menetetty ihminen on yksi liikaa......
Mietin omia mahdollisia reaktioitani,jos joutuisin ensimmäisenä kolaripaikalle...totesin, että sitä on mahdoton tietää,sen näkee vaan jos oikeasti tilanne tulee kohdalle - toivottavasti ei tule..
Ainakin tämän kurssin käytyäni koen olevani hieman valmiimpi toimimaan,kun tiedän miten pitäisi toimia ja taitojakin on jo hallussa.....

    Mielestäni tämä SPRn EA1 kurssi on niin hyvä ,että sen pitäisi kuulua jo peruskoulumme opetussuunnitelmaan - esimerkiksi 9. luokkalaisten biologian opetussuunnitelmaan - että jokainen peruskoulun käynyt osaisi nämä taidot.
 Koskaan ei voi tietää, mitä elämä heittää kohdallemme, ja jokainen meistä on oikeutettu saamaan ensiapua ja huolenpitoa, sekä myös velvollinen sitä toiselle antamaan - pay it forward!!!
 Ihmismäärä on lisääntynyt, kuka tahansa sinun vieressäsi vaikka työmatkalla linja-autossa voi saada sairauskohtauksen.
Liikenne on vilkastunut ja automäärät lisääntynyt, valitettavan surullista on se,että myös liikennekolareita sattuu.....elämä on niin arvaamaton.

      Milloin SINÄ olet käynyt ensiapukurssin?? Ovatko tietosi ajan tasalla? Milloin olet viimeksi luovuttanut verta? Onko kotisi / autosi/työpaikkasi ensiapulaukku kunnossa???
Käytäthän kypärää pyöräillessäsi?? Ja käytäthän turvavyötä autossa??

   AUTOILIJAT: suojatiet eivät ole koristeita - niillä on oma tarkoituksensa!!!! Samoin liikennevaloilla,ne eivät ole diskovaloja....varovaisuutta ja tarkkaavaisuutta sinne tien päälle , meitä on siellä monta, myös paljon pieniä kulkijoita koulureput selässään!

  JA -----JOS OTAT, ET AJA!!!!!!!!!!! 0 - toleranssi alkoholin ja autoilun suhteen!!!

  Turvallista torstaita kaikille - isoille ja pienille, ihmisille ja eläimille!!!

Maailman eläinten päivä 4.10.











 Tänään vietetään maailman eläinten päivää! Onhan se hienoa, että tällainen päivä on olemassa, jolloin erityisesti eläimet saavat huomiota mm. mediassa jne....
Eläinten päivä pitäisi olla joka päivä - 365 päivää vuodessa!

 Alla olevan pienen tarinani olen kirjoittanut kauan aikaa sitten ,mutta omistan sen nyt tänään kaikille eläimille.


                                                  Pieni kulkurikissa

          Pieni, sateen läpimäräksi kastelema viluinen kissa kuljeskelee yksin pimeydessä halki meluisten katujen..
kiireiset askeleet potkivat ohikulkiessaan tätä yksinäistä ,eksynyttä taivaltajaa..autot ajavat ohitse..ohikiitävien autojen renkaista lentämä vesi kimpoaa kulkurin turkille..väreet kulkevat pienen hahmon selkää pitkin..autojen valot sokaisevat..


     Pieni yksinäinen taivaltaja hakee..hakee...etsii..kiertää kaikki kaupungin kahvilat..

turhaan..ei löydä..katsoo vielä viimeisenkin nurkan taakse - hiipii pitkin hämärän kujan seinämää, pelästyy kohti tulevaa rämisevää peltipurkkia..edessä on ovi..livahtaa siitä sisään..

..musiikki kantautuu jo eteiseen..kauniit pianon sävelet lumoavat kissan..joku kantaa eteen ruokakipon ja juomaa..


Pienen vilusta värisevän eläimen eteen pysähtyvät askeleet..taasko tulee potku?!

 Ei..kissa nostetaan syliin, viedään lämimässä sylissä takan eteen, silitetään..uskaltaisikohan pieni kulkuri ummistaa hetkeksi silmänsä..pieneksi toviksi vain...uskaltaa se...kädet lepäävät kostealla turkilla ja lempeästi silittävät vaeltajaa uneen...
Hetkeksi on pieni kulkuri löytänyt taas kodin, turvallisen majapaikan..



keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kuntavaali syksy

Mari Laulumaa, 31 ( vihreät) / Lohja

 Lähdin mukaan kunnallisvaali ehdokkaaksi Lohjalle, tämä on toinen kerta vihreiden ehdokkaana ( kerran olin keskustan ehdokkaana, mutta palasin vihreisiin koska koen sen läheisemmäksi omaa ajatusmaailmaani).

  En ole ihan varma, oliko tämä nyt oikea veto siinä mielessä,että ajankohta omaa elämäntilannetta ajatellen ei ole ihan paras mahdollinen, opiskelu ja työharjoittelu pitää kovasti kiireisenä,ja se on kuitenkin nyt vielä valmistumiseen asti se minun prioriteettini - tietenkin poikani on se numero 1 aina.
Anyway..yritän parhaani aikaresurssit huomioon ottaen, ja teen tämänkin omalla tyylilläni ja ilman suurempia härdellejä. 
Vastailin joihinkin vaalikoneisiin, tein esittelyn facebookin Lohjan vihreiden kunnallisvaaliehdokkaiden omille sivuille ja tänne omaan blogiini kirjoittelen ajatuksiani kunta asioista ja muistakin päivänpolttavista uutisista.
Sen kummemmin en mitään muita virallisia vaalisivuja aio tehdä, joten näillä mennään.

    Mulla ei ole mitään suuria vaalilupauksia, mutta jos / kun joku antaa minulle äänensä ja niitä tulisi niin paljon että pääsisin läpi,niin parhaani teen aina siinä mihin ryhdyn!!!!!Olen aina oma itseni joka paikassa ja seison vahvasti omien ajatusteni ja mielipiteideni takana niistä järkähtämättä....tätä piirrettä voitaisiin toki pitää negatiivisena, mutta itselleni olen ensin vastuussa,ja haluan kyetä katsomaan itseäni peilistä joka päivä.

   Olen Savolainen, Kuopiosta kotoisin, ja ylpeä juuristani ja murteestani. Lohjalle olen muuttanut keväällä 2002,kietrrettyäni maailmallakin hyvän aikaa ja asuttuani ulkomailla vuosikausia. Usea vuosi kesti kotiutua tänne, mutta nyt tunnen itseni kotiutuneeksi ja viihdyn täällä.

       Minulla on 2 poikaa, viihtyisä pieni koti, opiskelen tarjoilijaksi (valmistun vuoden lopussa) ja olen ikiliikkuja!
Harrastuksiani ovat: pyöräily, juoksu ( 2 puolimaratonia juossut), uinti ja kuntosali, kirjoittaminen ja valokuvaus, eläimet ja luonto, ruoka & viinit jne.....

 Olen tehnyt 5 vuotta omaa projektia :

http://www.marinmaatiaiset.net/

se on nyt ollut ns,telakalla, mutta elvytän sitä koko ajan uuteen kukoistukseen opintojeni päätyttyä.

    Asuntovaunulla tuli reissattua vuosikausia ympäri Eurooppaa,jopa Marokossa, nyt se on toiminut kotina, ja onkin viihtyisä koti <3   Matkailua harrastan edelleen, koska minulla on levoton sielu ja levottomat jalat...nyt kulkuneuvona toimii lumettomana aikana uskollinen polkupyöräni " punainen paholainen",jonka kanssa hyötykäytön lisäksi (kauppareissut ja työmatkat) teen pitkiäkin pyöräretkiä ympäri kaunista kotimaatamme.













    Minulla on myös maatalousalan koulutus ja tein töitäkin lypsykarjatiloilla, jonka lisäksi tuo projektini maatiaiskotieläinten parissa vei minut myös maalle uutterien ja ammatilleen omistautuneiden ihmisten pariin.
   Arvostan suuresti suomalaista maatalousyrittäjyyttä, samoin kuin muutakin pienyrittäjyyttä, ja sitä pitäisi tukea mahdollisimman hyvin.

   Näihin kaikkii asioihin palaan lähipäivinä,ja kirjoitan enemmän mielipiteitäni ja ajatuksiani elämästä....
hyvää päivänjatkoa kaikille!!!

http://www.slideshare.net/marinmaatiaiset/suomalainen-ruokakulttuuri

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Elämäni juoksu



















   On sunnuntai, 16.9.2012..päivä alkaa varhaisella ylösnousulla, piristävällä suihkulla ja terveellisellä puuroaamiaisella, sitten kamat reppuun ja bussille -matka kohti pääkaupunkia saa alkaa.
Kaunis aamu, Helsinki kylpee syysauringon säteissä, perhosia vatsanpohjassa,mutta hyvä fiilis kaikinpuolin.

   Olen tullut elämäni toiseen puolimaratoniin eli 21km juoskutapahtumaan Helsinkiin, kaupunkiin, jonka kanssa minulla on aina ollut vähän sukset ristissä ja huonoa karmaa - olisiko nyt aika ottaa revanssi ja saada tästäkin kaupungista ns. niskaote?? Ainakin sää on suosiollinen, suorastaan ihanteellinen tällaiselle kesän lapselle juostavaksi....lämpöä lähes 20C ja ihana hurmaava aurinko.
Löydän Kaisaniemen ala-asteen, käyn ilmoittautumassa ja saan ajanottosirun ja oman juoksunumeroni ja paidan...
...valmistaudun, pukeudun juoksutrikoisiin ja paitaan, kiinnitän numeron rintaan ja sirun kenkään....juon proteiinijuomaa ja kuuntelen kuullokeista musaa ja venyttelen...ja visualisoin itseni maaliin tulevaksi.....

     Vain hetki aikaa lähtölaukaukseen...jännitys tihenee, syke nousee ja odotus on kova..millin pääsee lähtemään...joko nyt????
  Sitten..tulee laukaus ja kaikki kirmaavat taipaleelle - 21km matka on alkanut....kierrämme saman lenkin 3 kertaa, mutta lenkki on tosi kaunis ja siellä on ilo juosta - menohalut ovat kovat ja olo on mahtava,olen elämäni kunnossa..olen 42v ja kirmaan kuin nuori varsa kesäisellä laitumella.

    Ensimmäiset 8km sujuvat kuin tanssi, leikiten ja reippaassa tahdissa, kuitenkaan ei liian kovaa ettei väsy...mutta - sitten......aivan harmittomassa loivassa rinteessä jalkani lipsahtaa irtokivien vieriessä kengän alla,ja polvi vääntyy hieman siinä taiteillessa pystyssä pysymiseksi - 
juoksu jatkuu, mutta se muuttaa muotoaan , nyt alkaa taistelu oman kivusietokynnyksen ja sitkeyden kanssa.
 Matkaa on vielä yli puolet jäljellä ja koko ajan,jokaisella askeleella kipu muistuttaa olemassaolostaan. Puren hammasta ja keskityn juoksemiseen, keskityn maisemiin..joutsenia lammella, söpöjä koiria lenkillä jne.....kilometrit jäävät taakse ja maali on aina askeleen lähempänä....

  3nnelle kierrokselle lähtiessäni kirpoaa jo vedet silmiin, mutta keskeyttäminen ei lkäy kertaakaan mielessä..en varmaan luovuta kun kerran matkaan lähdin ja jo 2/3 on takana....sitkeästi ihmisten tsempatessa minua jatkan kulkuani,joka välillä tuntuu tuskaisen hitaalta.....

  Mutta - tuleehan se maalikin sieltä,lähenee joka askeleella.....ihan kohta olen ylittänyt maaliviivan..vielä muutama askel Mari ja se on siinä  .....NYT!!!!! Takana 21km ja aika..mikä se aika oli...???? Aika oli 2h 14min ja 05 sek.......häh???? Ei voi olla???? Mutta kyllä se vaan oli - tein elämäni juoksun!!!! Paransin omaa aikaani edelliseltä puolimaratonilta 35 minuutilla,ja juoksin yli puolet matkasta jalkavaivaisena - voitin kivun,sitkeys palkittiin - mieletön fiilis!!!!!!!

  Palkinto ojennetaan käteeni, minulta otetaan siru kengästä ja hörpin onnellisena palautusjuomaa silminnähden liikuttuneena tekemästäni saavutuksesta- olen äärettömän ylpeä itsestäni!!!!! En ole edes hirveän väsynyt, ilman sitä varhaisessa vaiheessa tapahtunutta pientä onnettomuutta oisin juossut vieläkin paremman ajan, ja oisin voinut juosta paljon pidemmälle - mutta...upeaa yhtä kaikki!!!!!!

  Tein elämäni juoksun, pystyn ihan mihin vaan, olen pysäyttämätön!!!! I love running <3

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Makuja läheltä ja kaukaa – Lohjansaaressa Alitalon omenaviinitilalla


Teksti ja kuvat: Mari Laulumaa

Makuja läheltä ja kaukaa –
Lohjansaaressa Alitalon omenaviinitilalla



Lohjalta, noin 10 km Hankoon päin, sijaitsee idyllisen kaunis Lohjansaari –ja Lohjansaaressa sijaitsee viihtyisä ja kiinnostava Alitalon omenaviinitila, ihanteellinen pyöräretkikohde koko perheelle maaseudun rauhaan ja hyvien makujen äärelle.

   Alitalon omenaviinitilalla on paljon tarjottavaa kaikenikäisille, ja siellä saa helposti kulumaan monta tuntia rentoutuen rauhallisessa ympäristössä, rapsutellen pihapiirin lukuisia kotieläimiä ja nauttien vaikka paikanpäällä viinitilan tuotteista.

Jos tilalle sattuu osumaan touko-kesäkuun vaihteessa, niin silloin ympärillä olevat lukuisat omenapuut olisivat upeassa kukkaloistossaan, mutta kohde on kyllä aivan yhtä viehättävä kaikkina vuodenaikoina auki ollessaan.





 Tilalla sijaitsee viinimyymälä, josta on saatavilla tilan tuotteita ympäri vuoden, sesonkiaikoina päivittäin, muulloin sopimuksen mukaan. Tilan valikoimista löytyy mm. Siidereitä, eri makeusasteella olevia viinejä, ja kuohuviiniäkin on saatavilla ( puolikuiva,hiilihapotettu kuohuviini) – toimittajan huomio: maistanut useita eri laatuja ja todennut ne erittäin herkullisiksi,voin lämpimästi suositella! J








Vanhaan navettaan on upeasti sisustettu viihtyisä saaribaari, viiniravintola, jossa voi nauttia tilan tuotteita ja makupaloja. Tilauksesta siellä voi järjestää myös ruokailumahdollisuuden. Alitalon omenaviinitilalla on mahdollisuus järjestää myös perhejuhlia, kokouksia ja muita yksityistilaisuuksia.




             Lapsille ja muillekin eläinten ystäville siellä on runsaasti hellyttäviä tuttuja kotieläimiä, jotka ovat kovasti seurallisia, ja pitävät rapsuttelusta ja huomiosta. Tilalla asustelee mm. Villisikoja, hevosia, vuohia, kaneja jne...






Suosittelen todellakin kohdetta lämpimästi kaikille, on todella hieno paikka viettää aikaa ja tukea kotimaisia yrittäjiä,jotka takaavat työllään meille laadukkaita ja persoonallisia makuelämyksiä!



Alitalon Omenaviinitila
Pietiläntie 138
08800 Lohja

p.019-349120

Kotisivut:


 Avoinna: 1.6-15.8. päivittäin
15.-31.5. sekä 16.8-30.9 perjantaisin  & lauantaisin klo 12-17,
muulloin sop.mukaan. ( yksittäiset matkailijat )

Myymälä on avoinna muina aikoina ympäri vuoden sopimuksen mukaan.



Yleistä tietoa Suomen viinitiloista

  Suomessa toimii tällä hetkellä noin 30 tilaviiniyrittäjää eri puolilla maata. Nämä viinitilat valmistavat alkoholituotteita kotimaisista marjoista ja hedelmistä: viinejä, liköörejä, siidereitä. Tiloilta löytyy erilaisia palveluja ja toimintoja: viininmaistatusta, tilaviinimyymälöitä, ruokailpalveluja, majoitusta ym ym...

Viinitiloja Suomesta löytyy aivan Ahvenanmaalta Lappiin saakka ja siltä väliltä, joten nämä kohteet karavaanareillekin ovat varmasti yksi mukava tapa tutustua Suomalaiseen maaseutuun ja yrittäjyyteen, ja nauttia Suomen suvesta. On tietenkin muistutettava, että vastuullisina ihmisinä muistamme sitten noudattaa tunnollisesti ”jos otat et aja, jos ajat et ota –politiikkaa”. Eli joko kotiinviemispullot sitten kotiin saakka, tai jos jäädään maistelemaan tilan viinejä paikan päälle,niin kuski mukaan.

Mitä on tilaviinit?

Tilaviinit ovat suomalaisista marjoista ja hedelmistä käymisen avulla valmistettuja marja – ja hedelmäviinejä.Tilaviinituottajat saavat myydä alle 13 til - % alkoholia sisältäviä tilaviinituotteita viinitiloilta, valmistuspaikan läheisyydessä. Tätä väkevämpiä tuotteita saa vain anniskella tilan anniskelupaikassa.

Kotimaisesta viinintuotannosta kiinnostuneet voivat tutustua aiheeseen ja kohteisiin lisää netissä:



   Nautitaan Suomen suvesta, raikkaista puhtaista mauista ja kesästä!












 ( Tämän jutun olen kirjoittanut ja se on julkaistu Lo'carissa numero 2/2012)

Makuja läheltä ja kaukaa, karavaanarin ruokapolitiikkaa, 1. osa


Makuja läheltä ja kaukaa, karavaanarin ruokapolitiikkaa, 1. osa



      Elämmekö syödäksemme vai syömmekö elääksemme??? Ruoka ja ruokailu on yksi perustarpeitamme, osa Maslowin tarvehierarkiaa. Ruokailu on myös nautinto, se koostuu monista  pienistä asioista, joista muodostuu yksi suurempi kokonaisuus:elämys. Perheet kokoontuvat yhteen töiden ja koulujen jälkeen, ja siinä ruokailun yhteydessä on hyvä käydä läpi päivän tapahtumia. Suuret juhlat kokoavat ihmisiä yhteen: kastejuhlat, häät, ylioppilasjuhlat ym ym...Kaikissa näissä tapahtumissa ruoka näyttelee suurta roolia.

   
      Ruoka ja ruokakulttuuri sekä viinit ovat iso osa myös minun elämääni, ne ovat sekä harrastus että työ (tuleva tarjoilija).
Makumatka maailman ympäri ruokalautasella on kiehtova asia, koska erilaisia keittiöitä on lukemattomia määriä, ja jokaisessa kulttuurissa on omat erikoisuutensa.
Ja mikä sopiikaan karavaanaareillekaan paremmin kuin lähteä mukaan makumatkalle – lähelle ja kauas, niin keittiöiden kautta kuin käytännössäkin.

           Tilat asuntovaunussa ja –autossa eivät ole ihan samaa luokkaa kuin normi asunnossa ( poikkeuksena toki nykyään esiintyvät suuret kulkuneuvot, joiden keittiöt alkavat olla samaa luokkaa kuin kivijalkatalojen kodeissakin.). Hyvä ruoka ja sen valmistaminen ei kuitenkaan ole kiinni loppupeleissä suurista tiloista ja hienoista varusteluista, vaan pienelläkin pärjää.
  Perusvarusteluina esim. omassa kodissamme ( siis vaunussamme) on mm. Yksi suurempi paistinpannu, 5l ja 3l kattilat, hyvät terävät veitset, raastinrauta, muutama muovikulho, leikkuulauta , pari erikokoista uunivuokaa...
Kun kaappitilaa ei ole paljon, on olennaista valita tarvikkeensa fiksusti.
Kuivakaapista on hyvä aina löytyä mm. Riisiä,pastaa, couscousia, liemikuutioita jne jne...

Meidän vaunun keittiö: 3 liekkinen kaasuhella, tiskiallas, ja 80l jääkaappi, vedenkeitinkin löytyy. Uunia ei meidän vaunussamme ole, mutta monesta muusta se jo löytyy tehtaalla laitettuna. Varsinkin kotimaamme leirintäalueiden keittiöt ovat aina uunilla varustettu, joten siellä voi hyvin paistaa laatikot ja pullat ja piiraat. Grillaaminen on iso osa myös monen karavaanarin elämää, ja grillatakin voi paljon paljon muutakin kuin makkaraa ja kasslereita.

   Ruokamatkailu
Torit ja kauppahallit ovat mahtavia paikkoja käydä reissun päällä, sieltä löytyy herkkuja joka lähtöön kalahallista vihanneksiin ja pientilan juustoihin...myös monet maatilat pitävät suoramyyntiä tilansa yhteydessä, tutuimpana varmaan kesäisin itsepomintatilat,josta saa pomia mansikoita jne..
. Joistakin paikoista saa jopa tinkimaitoa omiin pulloihin, yksi hyvä esimerkki tästä on Ahlmannin koulutila Tampereella, joka myy tilatankista kyytön maitoa. Tällaisia paikkoja kannattaa suosia, sillä lähiruoka ja kotimaisuus on aina valttia, ja niitä kannattaa omilla valinnoillaan tukea.



Useat karavaanarit ovat kovia marjastamaan ja sienestämään, myös kalastus on yksi erittäin suosittu harrastus tässä porukassa, ja löytyy niitä metsästäjiäkin. Mikäs on sen mukavampaa, kuin yhdistää syksyinen vaunureissu luontoretkeen ja lähteä koko perheen voimalla metsään marjaan ja ottaa kahvit ja eväät mukaan?

Ravintoloita ja kahviloita on niin paljon että ei perässä pysy, jokaiselle löytyy jotakin.

Ruoka ei kuitenkaan ihan kaikille ole itsestäänselvyys, joten kunnioitus sekä itse ruokaa kuin sen tuottajiakin kohtaan on hyvä säilyttää.

Tulen jatkossa tutustumaan erilaisiin kiinnostaviin paikkoihin, ja kerron niistä lisää kuvien ja vinkkien kera – myös joitakin reseptejä tulen julkaisemaan.
Bon Appetit!!

Teksti ja kuvat: Mari Laulumaa 

   ( Tämän artikkelin olen kirjoittanut ja se on julkaistu Lo ' carissa numero 1 )

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Terve sielu terveessä ruumiissa










        Heipä hei rakkaat radionkuuntelijat:)

    Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani, mutta eihän tätä nyt voi tehdäkään pakottamalla, vaan sillon kun iskee se kirjoituskärpänen....

Minua on pitänyt kiireisenä varsinkin opiskeluihini liittyvät työharjoittelu, joka on piakkoin tulossa päätökseen tämän ekan harjoittelun osalta - huomenna näet on palattava pariks kuukaudeks koulunpenkille....mälsäää:((  Minä en oo kyllä yhtään mikään koulussaistuja-tyyppi, enkä varsinkaan jos ulkona on hyvä ilma..silloin tekis mieli olla lenkkipolulla eikä kuluttaa persaustaan koulun penkissä....mutta ei kerrota kellelkään...eihän??? :))

   Olen minä ton työharjoittelun ohessa ehtinyt onneksi kuntoilemaankin ihan kiitettävästi, eli pyöräilemään eripituisia lenkkejä pitkin poikin,ja myös juoksemaan. Viikko sitten ajoin 84km, ja viikolla jopa ennen työvuorojen alkua sellaisia 30-40km pituisia pyrähdyksiä...ja voi elämä kun mie nautin siitä, kun tuuli osuu kasvoihin, ja maisemat vilisee silmissä kun huruuttaa alamäkeen välillä jopa 40km tuntivauhdilla......siinä meiningissä maistuu elämisen maku, ja sitä tehdään ilon kautta..

   Nyt kun on vielä ns. kesäkausi päällä ja keli mainioita ulkotreeniin, niin silloin ei sisällä  pahemmin happamoiduta, olenkin siis rakennellut ihan omaa kuntopiiriäkin, jota myös teen tässä ihan kotimaisemissa: juoksuspurtteja,joihin on yhdistetty: kyynärdippejä,hyppynarua, portaiden loikkimista yms.kivaa:))

 Tänään sitten tein ikioman kotikutoisen triathlonin sprinttimatka-treenin:
  20km pyöräilyä (1h), 5km juoksua (30min) ja 1000m uintia ( 30min)....
Ens pyhänä vois kokeilla samaa mutta ns. olympiamatkalla....

  16.9. olisi sitten Helsingissä elämäni toinen puolimaratoni, mutta en minä pelkästään sitä varten tässä treenaa...kyllä tästä kuntoilusta on tullut elämäntapa aivan totaalisesti....ne tarvittavat lepopäivät toki pidän mitkä kuuluukin ,että keho voi palautua jne...mutta arvatkaapa vaan jos jää jo useampi päivä väliin,ettei jostain syystä ole päässyt kuntoilemaan,niin olo on kyllä sen mukainen: jopa fyysisesti voi huonommin, ei maistu ruoka niin hyvin, iskee ummetus ja kaikki muu mahdollinen.....mutta sekin liene lievempi kiusa kun se ahdistus ja kiukku,mikä iskee henkisesti,kun alkaa olla ylimääräistä energiaa latautunut kehoon eikä sitä voikaa purkaa toivomallaan tavalla...silloin minusta tulee hyvinkin epämiellyttävä immeinen: kärttyinen, entistäkin lyhytpinnaisempi ym.ei niin viehättävää....on siis koko yhteiskunnan ja lähipiirin etu,että minä pääsen säännöllisesti liikkumaan, muuten alkaa päitä putoilemaan.....

    On vaan pakko ihmetellä erästä asiaa,joka tässä on nyt vastaan tullut,kun olen viimeiset pari vuotta aktiivisemmin kuntoillut ( 5-6 pvä/vko)....ensin tietenkin oletetaan,että minä treenaan jotain tiettyä tapahtumaa varten, että ei voida olettaa, että joku voi tehdä tätä ilman sen kummempaa tiettyä tavoitetta, tyyliin maratoni tai finlandiahiihto jne....
  Sitten ihmetellään,että miksi??? Miksi minä " rääkkään " itseäni??? Ja elä nyt laihduta itseäsi tuon enempää jne....
Ensinnäkään, minä EN laihduta, minä en kuntoile laihtuakseni, minulla ei ole mitään laihtumistavoitetta enkä tätä sellaisella motivaatiolla tekisikään.....
Onhan se nyt tietysti sanomattakin selvää,että kun aktiivisesti kuntoilee,niin kaloreita palaa,kehosta tulee timmimpi ja kokonaiskuva on liikunnallinen ja hoikka,ja ok..myös varmaan ihan miellyttävä silmälle.....
Ja vaikka ei treenaakaan vaan ajatuksena saada hyvä kroppa,niin tuleehan se siinä sivussa joka tapauksessa. Ja kyllä minä myönnän auliisti sen, että kun olen 2 kertaa elämässäni painanut 90kg ja pukeutunut lähes puolijoukkuetelttaan, ja nyt paino on 56,5kg ja saa ostaa pieniä sieviä mekkoja,että kyllä se omaa mieltä kummasti kohottaa....siinähän sitten pidätte mua pinnallisena,eipä tuo minua hetkauta.
  Enkä minä suinkaan rääkkää itseäni..miksi kuntoilusta ja liikunnasta tehdään ajatuksena juuri vastenmielinnen..että jos liikut ja treenaat ,niin automaattisesti rääkkäät itseäsi...annetaan sellainen negatiivinen mielikuva.
  Minähän teen juuri päinvastoin....minä pidän itsestäni, ja haluan huolehtia kehostani - meillä kun on tämä yksi keho vaan jolla pitää pärjätä hautaan asti, minä siis haluan hemmotella sitä liikkumalla ja elämällä muutenkin terveitä elämäntapoja noudattaen.
  Runsaan  monipuolisen liikunnan lisäksi terveisiin elämäntapoihini kuuluu myös monipuolinen terveelinen - mutta herkullinen, ruokavalio. Säännöllinen elämänrytmi ja hyvät yöunet, tupakoimattomuus ja erittäin vähäinen alkoholinkulutus, sekä iloinen asenne ja kohtuu positiivinen elämänkatsomus ovat myös osa itsestäänhuolehtimista....
Kyllä minä osaan nauttiakin, ei minun elämäni mitenkään askeettista tai tylsää ole, minä vaan nautin omalla tavallani.....jäätelötötterö pyöräretkellä meren rannalla maistuu niiiin hyvälle, lasillinen kuplivaa cavaa silloin tällöin, hyvä leffa kera pop corn pöntön ym......
     Kuntoiluun vielä palatakseni.....fyysisen kunnon parantuessa myös korvien väli tosiaan pysyy kunnossa kun saa liikkua....molempien suhde omassa kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa on aikalailla tarkassa balanssissa fifty-fifty....jos toinen puoli krakaa,niin se pian vaikuttaa myös siihen toiseen puoleen....
Ja kyllä ihmisen itsetuntokin kohoaa,kun hän viihtyy omassa kehossaan ja tuntee voivansa hyvin....kun saa testata voimiaan ja huomata että jaksaakin juosta taas vähän pidempään ja vähän kovempaa jne....
    En minä ole saarnaamassa kellekään,jos he tupakoivat, tai alkoholi maistuu vähän liiankin hyvin,tai pikaruoka-eväät ja pitsat maistuu mielummin sääntönä kuin poikkeuksena.....miksi ihmeessä siis minä itse joudun usein tilanteeseen,jossa huomaan että saan selitellä sitä, miksi minulle ei maistu viina eikä tupakka eikä mäkkärin mätöt......???
    
 Syksyä kohti mennään, pyöräily ja juokseminen jatkuu minulla lumien tuloon asti...sen lisäksi kuvioon tuli nyt uiminen, ja myöh.syksyllä kuntosali....ja kun lumet ovat maassa, alkaa murtomaahiihdon palauttaminen osaksi liikuntasuunnitelmiani.....

   Näillä mennään.......nyt alan nauttimaan hyvää ananasrahkaa välipalaksi,ja alan sitten lukemaan.....myöhemmin voisi vielä käydä metsässä iltakävelyllä lataamassa energiaa luonnosta....

  Terve sielu terveessä ruumiissa.....palataan linjoille.....hyvää päivänjatkoa...olkaa kilttejä muille,mutta myös itsellenne!!!!



sunnuntai 22. heinäkuuta 2012










  Äitiys - kestävyyslaji, elämän mittainen maratoni


    Se alkaa jo heti,kun tiedät olevasi raskaana, sen vaan jotenkin vaistoaa ennenkuin testikään on tehty ja se näyttää positiivista. Sen jälkeen se lähtee liikkeelle kun pieni lumipallo, vyöryen hurjaa vauhtia rinnettä alaspäin kasvaen koko ajan matkalla suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes se jyrää kaiken alleen ja mikään ei enää ole ennallaan...tavallaan on, mutta ei kuitenkaan...
 Sitten on aamupahoinvointia, joka tarkoittaakin yllättäen sitä,että se on myös päivä-ja ilta-ja yöpahoinvointia...kahvin haju oksettaa, vahvat mausteet oksettaa, bussissa vieressä istuvan miehen partavesi oksettaa..kaikki oksettaa....
..sitten kun siitä taas pääsee yli ja saa nauttia vihdoin ruoasta tekemättä heti tuttavuutta vessanpytyn kanssa, onkin sellainen pesänrakennusvaihe päällä ja kaikki elämä näyttää vaaleanpunaiselta hattaralta....
..kunnes kehiin astuu närästys,ummetus, peräpukamat ja muut mukavat raskauden vaivat....ja kun maha kasvaa, ja et näe enää varpaitasi ja kengännauhat jää sitomatta ym.kivaa,ja raskausarvet peittävät ahterisi ja lonkkasi saaden näyttämään ne maailman kartalta - jihuu -onpas kiva olla raskaana - oikea tonnikeijukainen- ja silti raskaana oleva nainen on kaunis - sen säteilyn huomaa jokainen..sen hellän kosketuksen vatsakumpuun, ja sen hymyn,kun sieltä vastataan....
  Sitten on tullut aika - se H-hetki...jota pelkää sekä äiti että isä....äiti ehkä enemmän sitä,että pyörtyykö tuleva isä kesken synnytyksen kuin itse tapahtumaa...sitten onkin aika putistaa se pieni yöt valvottanut jalkapallon pelaaja tai tuleva rumpali ulos sieltä turvallisesta pesästään...tämä onkin sitten se kokemus,joka kannattaa todellakin painaa mieleen jokaista veristä yksityiskohtaa myöten - jos ei muuten,niin ainakin sen takia,että kun miehet alkavat muistella armeijan ajoistaan ja riu'lla kakkimisestaan,niin on aika ottaa kehiin järeät aseet synnytyksen jokaista yksityiskohtaa myöten....se tuntuu tepsivän yllättävän hyvin:))


   Noh...vauva on siinä sylissä....synnytys takana..isäkin elvytetty,jos on sattunut pyörtymään...valtakunnassa kaikki hyvin.....no joo....onhan se tavallaan näinkin,mutta siitä se vasta alkaa, vanhemmuus on kyllä koko elämän kestävä maratoni, todellinen kestävyyslaji,jossa ei koskaan ole eikä tule täydelliseksi,ja jossa ei ole sitä ainoaa oikeaa tapa olla äiti tai isä, on vaan paljon erilaisia äitejä ja isiä.
       Nyytti viedään kotiin ja vieraat lappaa kylään....sitten alkaa se päivittely ja ne neuvot,ja voi hyvää päivää kun niitä riittää. Onhan ne kai ihan hyväntahtoisia ne neuvojat, mutta väliin aika tahdittomia ja ajattelemattomia, sillä vasta synnyttänyt äiti on herkimmillään tunnetasollaan,ja epävarma itsestään- ei sillon kannata mennä hirveesti neuvomaan..kukin tavallaan....


..Mutta....en tiedä mikä on enemmän myrkkyä toiselle äidille,kuin toinen äiti...netissä olevat vauvafoorumit voivat olla kivaa ajanvietettä,mutta myös äärimmäisen huono paikka mennä,jos ei oma suodatin ole ihan toiminnassaan....
uraäiti vastaan kotiäiti, imettäjät vastaan pulloruokkijat, perhepetiläiset vastaan omassa sängyssään nukkuvat lapset jne jne jne......voi sitä kaakatusta siellä,heikommalta voi oikeasti mennä yönunet jos toisetkin...
Ja sitten kun kadulla liikut vauvasi kanssa, niin ihan ventovieraatkin saattavat tulla avautumaan: onkohan sillä nyt liikaa tai liian vähän päällä, pitäisikö laittaa tutti tai ottaa tutti pois...


Missä iässä taapero pitää laittaa hoitoon vai jäädäkö kotiin? Jos jäädä kotiin,niin jääkö äiti vai isi? Jos laittaa hoitoon,niin meneekö perhepäivähoitoon vai päiväkotiin?
Jos kotiin jää äiti,jopa Suomessa se on vielä itsestäänselvyys,ja siitä ei nosteta numeroa sillä niinhän kuuluukin olla...kuuluuko?? 
Autapa vaan,jos kotiin jääkin iskä..siitä tehdään kerta pieraisulla kansallissankari ja tätit kaupungilla ihaillen huokailee miten isit paapoo tenavoitaan.....miksi suhtautuminen on edelleen noin vanhanaikaista tässäkin maassa?
 Ja jos äiti on rohkea ja lähtee töihin,niin onpas julma nainen kun jättää tolla tavalla pienen lapsen...jättää minnekä? Eihän se äiti sitä lastaan heitteille jätä hyvänen aika.....voi näitä ihmisten käsityksiä....
Jos jäät kotiin, niin valitetaan,että lapsi ei saa tarpeeksi sosiaalisia kontakteja..jos viet lapsen muualle hoitoon,olet itsekäs paska ja lapsi vaan saa hirveät kulkutaudit päiväkodeista...suo siellä,vetelä täällä...

Käsittelen tätä nyt naisena äitiyden lasein katsottuna....kyllä se maailma on vaan paljon ankarampi naisille,ja miten nainen on äiti,kuin miehille,ja miten mies on isä....Jos mies tekee matkatyötä vaikka on isä,sitä ei kukaan kyseenalaista....jos nainen on matkoilla tai tekee kolmivuorotyötä tms,niin heti ollaan leukoja louskuttamassa että mitenkäs ne lapset.....
  Ja sitten neuvolat - ja ne normit,ja ne käyrät,niistä voisi kirjoittaa aivan oman tarinansa...fiksu kertoo neuvolassa vaan ne akuutit pakolliset asiat,ja jättää muut omaan arvoonsa,ellei halua saada neuvolan tätiltä täyslaidallista millon mistäkin asiasta,joka ei kuulu normeihin.....
Onhan se tietty ymmärrettävää,että jossain määrin ne eri käyrät ja asteikot voi olla palvelevia, mutta ei niitä pitäis liian tarkkaan tuijottaa,sillä jokainen on yksilö,ja kasvaa omaa tahtiaan ja oppii asiat omalla tavallaan omassa vauhdissaan.....
 Kun vauvasta tulee taapero, uhmaikä vaihtuu teini-ikään jne...haasteet vaihtuvat erilaisiin ja vanhemmuuskin tavallaan muuttaa muotoaan,mutta on silti olemassa koko ajan,se ei lakkaa koskaan - ei ole lomia,ei pekkaspäiviä....se lapsi on siellä sydämessä,silloinkin kun hän ei ole fyysisesti siinä lähellä.


  Kun raskaus päättyy kesken, se suru on käsinkosketeltavissa...kyllä siihen kiintyy..siihen pieneen toukkaan,joka elää omaa pientä elämäänsä sisälläsi....kun lapsen menettää, siitä surusta ei ikinä pääse yli...
Kun eroaa, eikä asiat menekään kuten kuuluisi,ja välimatkaa on valovuosi, ikävä on jokapäiväinen,ja aina on hiljainen huoli toisesta.....
 Kun huomaa olevansa raskaana, ja kun se vauva syntyy,ja sitten kun ottaa ensiaskeleet,sen jälkeen näyttä siltä,että sydämesi otti jalat alleen...... vanhemmuus ja äitiys on raskasta, pelottavaa,haastavaa,siinä ei koskaan voi olla täydellinen mutta voi silti olla riittävän hyvä äiti juuri omalle lapselleen....mutta kaikista haasteista huolimatta juuri lapsen ja vanhemman / äidin välinen suhde on ihmissuhteista antoisin ja sydämentäyttävä...


   <3 <3 rakkaille pojilleni, olette miun elämäni valot,ja inspiraationi lähteet- aina!!











http://www.elgreco.fi/Kreikkalainen_Ravintola_El_Greco/Ravintola_El_Greco___Etusivu.html

  Mie aika ajoin laitan tänne linkkejä ja suosituksia erilaisista paikoista, joissa kannattaa käydä,ja joita itse ainakin haluan tukea omalta osaltani.....tässä on linkki ja kuvia Lohjan kreikkalaisesta ravintolasta El Grecosta - tunnelmallinen ja viihtyisä ravintola, jossa käyminen on kokonaisvaltainen elämys- ruoka on todella maittavaa, palvelu hyvää ja ystävällistä ,mukava kreikkalainen musiikki soi taustalla, ja koko tunnelma on hyvin  miellyttävä - suosittelen lämpimästi!!!!




















 Aurinkoista sunnuntaita taas kaikille!!!!


   On se vaan ihmeellinen tuo aurinko ja sen voima, ja miten se luo sellaisen kokonaisvaltaisen hyvänolon tunteen..kun on valoisaa ja lämmin - mä oon niin kesän lapsi, ja tämä kesä on kyllä ollut auringon ja lämmön osalta vähän kitulias, mutta nautitaan nyt siitäkin edestä kun näitä hyviä päiviä meille suodaan.


   Mie olin eilen pitkän tauon jälkeen oikein kunnollisella pyöräretkellä punaisen paholaisen kanssa, aamulla jo heti 9n jälkeen starttasin kohti Inkoota, alkumatka sujuikin tosi reippaasti - 28 km mentiin aikaan 1h 25 minuuttia, vaikkei kello kaulassa ajeltukaan sen kummemmin. Inkoossa sitten nautin meren rannalla mansikoista ja jäätelöstä, ja annoin leppoisan merituulen vilvoitella kasvojani ja möyhentää kiharapilveni entistäkin tuuheammaksi:)
  Sieltä matka jatkui sitten Fagervikin kautta Karjaalle, josta kohti Billnäsiä. Sen jälkeen Fiskarsiin,joka oli tämän retken ns. pääkohde - ja kun sinne olin ajanut,oli matkaa kertynyt jo juhlalliset 72km - ja kotiinkin vielä oli ajettava. Sää oli koko matkan ihanteellinen pyöräilyä ajatellen, aurinko paistoi ja välillä tuuli vilvoitti hikistä kulkijaa, liikenne oli rauhallista ja maisemat enimmäkseen kauniita.
Fiskarsista sitten lähdin Antskogin ja Karjalohjan ja Sammatin kautta kotia, ja kun paholaisen kans kurvattiin kotipihalle, inin fillarin matkamittarissa luki: 120km!!!!!!
Että semmoinen pyöräretki sitten tällä kertaa - kertakaikkiaan upea elämys, ja kokonaisvaltainen nautinto.


    120 kilometrin aikana kun sitä taivalta tuolla yksin polkee, niin ehtii kummasti ajattelemaan yhtä sun toista ja asiat saa oikeat mittasuhteet ja päänsä kuntoon....niin tälläkin kertaa.
Nyt on minun henkinen kovalevyni puhdistettu ulkoisista viruksista, ja virustorjunta sekä palomuurit päivitetty ajan tasalle.
Välillä muurien läpi pääsee joku livahtamaan, välillä huomaamatta,ja välillä teen inhimmillisen arviointivirheen ja lasken jonkun tarkoituksella sisään - huomatakseni myöhemmin,että se ei ollutkaan fiksu idea.
Minulla on yleensä aina ollut se ajatus, että mielummin katuisin tehtyjä asioita kuin niitä,jotka olen jättänyt jostain syystä tekemättä - mutta sekin piti sit laittaa uusiksi - sillä nyt jouduin katumaan 2 asiaa jotka olin mennyt tekemään juuri tuon arviointivirheeni takia - onneksi tuo 120km auttoi laittamaan senkin erheen oikeisiin mittasuhteisiin ja minun omaan henkiseen ö-mappiin, ja katse kohti tulevaisuutta eläen kuitenkin tiiviisti ja intensiivisesti juuri tässä hetkessä.


Tein itselläni empiirisiä tutkimuksia tässä menneen kuukauden aikana, ja turpiin tuli että tukka lähti,ja sai taas vähän aikaa nuolla haavojaan,mutta siitäkin taas opittiin..ja selvittiin,ja ollaan taas vahvempia kuin aiemmin. Nyt olen onnellinen ja nautin elämästä täysin siemauksin, sillä olen löytänyt ihanan tasapainoisen suhteen, parisuhteen, joka tyydyttää minut täydellisesti yrittämättä muuttaa minua tai alkaa hallitsemaan tai kontrolloimaan minua - olen parisuhteessa vapauden kanssa <3, ja tätä parisuhdetta haluan vaalia,ja pitää siitä kiinni.
   On ihanaa mennä ja tulla miten haluaa, tehdä mitä haluaa missä ja milloin haluaa ja kenen kanssa tahansa haluaa, joutumatta tekemään siitä tiliä kenellekään. On ihanaa, kun töihin mennessään tietää että koti on just niin siisti tai likainen,kun mihin sen itse jätti,kun palaa töistä. On huojentava tunne palata töistä väsyneenä ,kun ei tarvitse alkaa passaamaan tai viihdyttämään ketään..voi vaan oikaista sohvalle,juoda lonkeroa suoraan tölkistä virttyneissä verkkareissa,ja tehdä Al Bundyt:) On vapauttavaa lähteä pitkille pyörämatkoille joutumatta tuntemaan omantunnon tuskia tai syyllisyyttä, ja saa pitää facebook kavereina ketä haluaa ilman että toinen alkaa tivaamaan kuka tuo tai toi on....lista on pitkä...
 Kaupassakin on kiva käydä ja kokata, kun toinen ei kulje nokka rytyssä vieressä ja purnaa että olen kaikkiruokainen,mutta en tykkää kalasta enkä oikeestaan parsakaalista enkä oikeestaan sinihomejuustostakaan jne....loppujen lopuksi ennen kassalle menoa se lista niistä ruuista,mistä henkilö ei tykkääkään,onkin pidempi kuin se,josta hän tykkää....
Mutta me ihmiset olemme erilaisia,ja kaikille on kaikkea - jotkut ovat onnellisia parisuhteissa,ja se on hyvä - oikeasti on, olen onnellinen heidän puolestaan, mutta myös minä olen löytänyt onneni - rakkauteni vapauden kanssa kukkii - malja sille <3 <3